16 Mar

Musiikin historia Suomessa

flag-1361389_960_720

Koska Suomessa ei ollut pysyvää hovia, kehittyi maallinen musiikki meillä hitaasti, mutta poikkeuksen muodosti Juhana-herttuan kausi Turun linnassa 1556-63, jolloin renesanssihenkisessä hovissa työskenteli parhaimmillaan yli 30 muusikkoa. Turun asema Suomen musiikkielämän keskuksena vahvistuikin viimeistään kun Turun akatemia perustettiin 1640.

Keskiajalta suomalaiseen musiikkiin jäänyt merkittävin perintö on vuodelta 1582 latinankielisten kirkko- ja koululaulujen kokoelma Piae Cantiones, “hurskaita lauluja”, jonka sävelmät ovat pääasiassa 1300- ja 1400-luvuilta. Suomenkieliset kirkkolaulut vakiintuivat lopullisesti niinkin myöhään kuin vuonna 1702 julkaistun koraalikirjan Yxi Tarpelinen Nuotti-Kirja myötä ja urut yleistyivät vasta 1600-luvulta lähtien.flag-1361389_960_720

Klassisen tyylikauden uutuudet tulivat Suomeen hyvinkin nopeasti, ja Beethovenin sinfoniat esitettiin Turussa jopa ennen Pariisia. Romantiikan aikana taasen kulttuurielämän kehitykselle oli erityisen merkittävää se, että Aleksanteri II:n antoi vuonna 1863 kieliasetuksen, joka teki suomesta ruotsin kanssa tasavertaisen virkakielen.

1800-luku oli merkittävä ajanjakso Suomen kuorolaulun historiassa ja suomalaisuuden voidaankin sanoa rakennetun kuoromusiikilla, jonka merkitys on ollut suuri kulttuurille ja koko yhteiskunnalle. Kuorolaulu oli osa kielipolitiikkaa ja siihen liittyi muitakin yhteiskuntapoliittisia tavoitteita, lisäksi se oli yksi harvoja toimintamuotoja, joita sai vapaasti harrastaa.

Kansallisromantiikka puhkesikin kukoistukseen Jean Sibeliuksen varhaisteoksissa, kun vuosisadan vaihteessa myös säveltäjien huomio kiinnittyi kuorolauluun. Suomalaiskansallinen sävelkieli puolestaan syntyi oikeastaan vasta 1900-luvulla, mihin asti oli sävelletty yleiseurooppalaisen tyylin mukaisesti. Musiikkiopiston ja orkesteriyhdistyksen perustaminen synnytti musiikkielämämme ensimmäiset laitokset, ja nykyinen Suomen Kansallisooppera liittyi joukkoon kun se perustettiin vuonna 1911.

1930-luvusta tuli Suomen musiikissa välikausi, jolloin monet 1920-luvun modernisteista kääntyivät yksinkertaisempaan ja sovinnaisempaan tyyliin. Toisen maailmansodan jälkeen uusklassismi syrjäytti nopeasti romantiikan ja 1960-luvun puolivälillä modernismi murtui kun moni säveltäjä palasi perinteisempään tyyliin. 1970-luvulla ooppera nousi varsinkin kansallisiin aiheisiin perustuvien teosten ansiosta suuren yleisön suosioon.

1980-luvulle ominaista oli modernismin uusi aalto, jonka aikana Suomeen syntyi useita uuteen musiikkiin keskittyneitä tapahtumia. Viimeisten vuosikymmenten aikana suomalainen musiikki onkin jo ollut vahvassa, myös kansainvälisesti huomatussa nousussa. Apurahajärjestelmä on suonut tärkeimmille säveltäjille mahdollisuuden keskittyä luovaan työhönsä ja musiikkioppilaitosten kattava verkko on varmistanut, että lahjakkuudet havaitaan.

Suomessakin on 1900-luvun lopulta alkaen tekniikan kehittyminen aiheuttanut sen, että konserttiyleisö ja musiikin kuuntelijat alkoivat merkitä eri asioita. Kuuntelutottumukset ovat nykyään täysin erilaiset kuin aiemmin, mutta edelleen voidaan sanoa, että vain aito konserttitapahtuma voi luoda tarpeellisen vuorovaikutuksen esittäjän ja yleisön välille.