25 May

Miten elää ilman musiikkia – kuuron näkökanta

music-628740_960_720

Kuvittelepa jos sinulla ei olisi kuuloa, etkä pääsisi nauttimaan musiikista. Tämä saattaa kuulostaa hyvinkin julmalta kohtalolta, mutta voi avata myös väyliä käyttää muita aisteja luovemmin ja kehittyneemmin. Musiikki ja sen herättämät tunteet tai tunteettomuus saattavat olla itsestäänselvyys monelle kuulevalle, ja vasta kun pysähtyy pohtimaan aistejaan sekä mitä niiden on mahdollista meille välittää saattaa huomata, että itseään on siunattu lahjalla joka ei olekaan kaikkien lähtökohtainen mahdollisuus tulkita ympäröivää maailmaa.

Kuulevien voi olla jopa vaikea ymmärtää miten kuurot pystyvät elämään kokematta musiikin aiheuttamia elämyksiä. Musiikki koetaan henkisesti katarttisena, tapana joka tuo ihmisiä yhteen heidän arvostamansa taiteen välityksellä. Ääritapauksissa kyvyttömyys kuulla tai arvostaa musiikkia koetaan puutteena sillä kyvyttömyys kuulla musiikkia tulkitaan samana kuin kyvyttömyys elää täyttä elämää, menetyksenä. Tämä luonnollisesti on jo hyvin rajoittunut maailmankuva monellakin tasolla.music-628740_960_720

Ja kuten kaikki elämässä on musiikkikin enemmän kuin vain pinnallinen muotonsa äänenä, siinä on muun muassa usein sanoitus, joka herättää tunteita sekä se luo värähtelyä, jolle kuulevat ovat yleensä vähemmän herkkiä kuin kuurot. Voisi sanoa kuurojen kokevan musiikin alkukantaisemmalla tasolla kuin kuulevat ihmiset, sillä kuurot kirjaimellisesti tuntevat musiikin ja liikkuvat sen mukana. Huomion arvoista on tietenkin myös se, että kuuroutta on eri asteista sekä että eivät kaikki kuulevatkaan henkilökohtaisella tasolla rakasta musiikkia yhtä intohimoisesti, tai koe sitä yhtä tärkeäksi osaksi elämäänsä.

Itse asiassa on niin, että harvat kuulevat ovat edes yrittäneet kokea mitä kuurojen kokema täydellinen hiljaisuus on, kuinka tyyntä ja rauhaisaa. Tämä on vastapainoisesti jotain mitä kuulevat voisivat jopa kadehtia, ja tavallaan taito joka olisi ilmeisesti vähintään monessa länsimaisessa kulttuurissa hyvä sisäistää oman hyvinvointinsa tueksi. Nykyinen kaupunkityylinen elämä on täynnä aistiärsykkeitä, joten yhden perusaistin puuttuminen vastaanottimena voi todellakin olla siunaus, joka säästää monelta päänvaivalta.

Kyse ei loppujen lopuksi olekaan jonkin kokemisesta tai jotain ilman elämisestä, vaan sen arvostamisesta mitä koet, miten sitten sen päätätkin tehdä. Kun ajattelee lukemaansa, kuulemaansa tai muuten kokemaansa tieteelliseltä kannalta ja tiedostaa kaiken olevan energiaa, on elämä itsessään pohjimmiltaan sinfonia. Eri taajuisen värähtelyn yhteistanssi, jonka ihmismieli aistien välityksellä kokee konkreettisena todellisuutena – olipa sitten musiikin kuunteluna tai rulettipöydän pyörähdyksen katseluna tai pelikorttien tuntemisena käsissään.